Aamulla Elli leikki Heikin ja Helmin kanssa sisällä ja kävi ulkona katsomassa Ronjaa kuin vanha tekijä.
Ulkona olevat kissat alkoivat toisaalta välillä kiinnostaa liikaakin. Kissojen pysyessä pääosin paikallaan Elli jaksoi vielä vaan katsella ja haistella pienen matkan päästä, mutta mikäli kissa erehtyi liikkumaan nopeammin, hyökkäsi Elli perään. Pari kertaa pikku-koira saikin sitten kissan tassusta nenälleen. Myöhemmin päivästä Anna huomasi toisen silmän punoittavan, olikohan siihen osunut kissan kynsi? Onneksi nyt se on jo parantunut.
Multialta jatkettiin Jyväskylään tapaamaan vesikoirakavereita Jamppaa ja Vilhoa ja niiden isäntiä Annaa ja Jaria. Automatka meni taas hienosti ja matkalla parkkipaikalta pissi tehtiin hienosti ulos.
Anna oli ovella odottamassa meitä ja Elli innostui jälleen uudesta ihmisestä, vaikka taustalta kuuluikin koiran haukuntaa (vesikoiran haukunta ei tosin näyttänyt yhtä jännältä kuin pyreneittenkoiran haukunta).
Sisällä vasta olikin hauskaa, kun kaksi poika-perroa tulivat innostuneina Elliä vastaan. Siinä sitä riittikin tutkimista. Vilho vaikutti rakastuvan Elliin melkein ensisilmäyksellä ja koko loppuvierailun aikana sitä pitikin välillä hätyytellä kauemmaksi Ellin kimpusta.
Rohkeana tyttönä Elli oli pian leikkimässä uusien perrokavereiden kanssa sekä perrokavereiden leluilla ja luilla. Isommat joutuivat vain ihmettelemään, kun pieni ei vaikuttanut pelästyvän mitään ja tuli aina vaan uudestaan kimppuun.
Tunnin sisällä riehunnan kanssa päätimme lähteä Ellin ja Jampan kanssa ulos, jotta Elli saa pissittyä ulos. No, Jamppa oli niin hirveän kiva leikki- ja juoksukaveri, että ensimmäinen reilu puoli tuntia pihalla meni siihen, että koirat juoksivat hirveää vauhtia ympäriinsä, välillä Elli jahtasi Jamppaa, välillä Jamppa Elliä. Jampan yrittäessä pysähtyä hetkeksi Elli tarrasi poskeen tai korvaan tai häntään kiinni ja hetken kuluttua sai kaveriin aina uutta vauhtia. Kuvien ottaminen tuollaisesta vauhtikaksikosta oli hyvin haastavaa - Twangosta löytyy parhaiten onnistuneet.
Lopulta Heikki ja Kati ottivat Ellin hihnassa kävelylle, jonka jälkeen Elli jaksoi rauhoittua tarpeeksi pissiäkseen. Pissimisen jälkeen palattiin sisälle ja kohta saapui Jarikin. Taas uusi ihminen ja Ellin riemu oli katossa. Jarin tultua havaittiin vielä paikalla asustavat kanit, joita tutkittiinkin sitten hetki enemmän (Tupsu-Elviksen osalta) tai vähemmän (Kellyn osalta) innostuneesti ja kanien ruokaa sekä heiniä maisteltiin.
Vielä tunnin Elli pääsi syömään toisten puruluita, leikkimään toisten leluilla ja telmimään Jampan kanssa ennenkuin matka suuntautui kohti Helsinkiä. Täytyy kiittää noita komeita poikia (nuorempaa Jamppaa ja vähän vanhempaa Vilhoa), sillä Elli nukkui koko kolmen tunnin automatkan kotiin ja Kati ja Heikki pääsivät ajamaan pysähtymättä. Heti kotinurkille päästyään Elli teki pissin ja kakin hienosti ulos.