Kuvittelin jo edellisen lenkille lähdön kanssa tapahtuneen onnistumisen jälkeen, että olisin ollut tänään koirien mielestä todella kiltti.
Luulen kuitenkin, että Siran mielestä ruokailu oli epäreilua. Kun Kati on poissa, ostan usein kaupasta maksalaatikkoa ja syön sitä, tyypillisesti Elli saa osan, koska yksin ei kuitenkaan tule syötyä koko laatikkoa. Viime viikolla Sirakin sai pentunaksujen joukkoon pienen maistiaisen maksalaatikkoa.
Elli suuntaa keittiöön odottamaan jääkö sille joku osa heti, kun huomaa, että puuhataan maksalaatikon kanssa. Sira sen sijaan leikki tyytyväisenä olohuoneen puolella, kun lämmitin laatikon. Päästyäni syömään viereeni ilmestyi pieni tuhisija haistelemaan ilmaa. Jonkun aikaa haisteltuaan Sira paikansi maksalaatikon Heikin lautaselle ja teki aluksi hyvin selväksi, että voisi ottaa siitä osan, yrittämällä hypätä syliin.
Kun hölmö omistaja ei vaikuttanut tästä ymmärtävän homman jujua, Sira vetäytyi vähän matkan päähän inisemään ja huomattuaan, ettei silläkään ollut haluttua vaikutusta, yritettiin omistajaa jo haukkua, jos se vihdoin ymmärtäisi, että pienille koirille kuuluu osa maksalaatikosta.
Yritettyään pakottaa antamaan maksalaatikkoa aikansa, Sira vetäytyi ruokapöydän alle makoilemaan Ellin viereen, mutta pieni koira oli tehnyt selväksi, että maksalaatikon yksin syöminen oli suunnilleen yhtä julmaa kuin aiempina päivinä Ellin kanssa lenkille meneminen.