Elli ihmetteli jonkin verran pauketta ja oli hieman varuillaan Ronjan haukunnan takia. Multian pihalla oli hirveä määrä kaikkia muitakin hirmu ihmeellisiä tuoksuja, joita koiran piti jännittää.
Sanna otti Ronjan kopista hihnaan, mutta Elli pelkäsi lähestulkoon entistä enemmän hirmuisen kokoista hirviötä, joka yritti kiskoa Sannaa hihnan perässä pienen otuksen luokse, jotta voisi tutustua. Lopulta perjantai-iltana muutoin niin rohkea koiramme ei uskaltanut kahta metriä lähemmäksi Ronja-petoa ja Ronjalle taisi jäädä vielä epäselväksi oliko musta möykky koira, kissa vai joku muu olento.
Yritimme vielä myöhään illalla käyttää Elliä tarpeillaan, mutta pienestä koirasta pimeys ja hiljaisuus olivat vieraalla pihalla niin jänniä, ettei sinne uskaltanut tehdä edes tarpeitaan, myöskään ruoka ei maittanut pienelle vieraassa paikassa. Niinpä Heikki ja Kati painuivat lopulta puolikuolleina yläkertaan nukkumaan Ellin kanssa.
Aamulla Heikki heräsi hetkellisesti viiden paikkeilla ja päätti, että turvallisinta viedä Elli ulos. Niinpä Heikki pukeutui yläkerrassa täyteen ulkovarustukseen, nappasi Ellin kainaloon, juoksi portaat alas, työnsi kengät jalkaan alakerrassa ja ovesta ulos hyökättyään uskalsi laskea Ellin maahan, jottei sisälle päässyt syntymään vahinkoa. Onneksi valkenevassa aamussa piha ei ollut enää yhtä jännä paikka ja Elli uskalsi tehdä tarpeensa, jonka jälkeen koko porukka sai nukuttua uudestaan kahdeksaan asti. Kahdeksalta oli Heikille vuorossa jälleen sama porrasjumppa ulos ja Elli pääsi vessaan.
Ellin ulkoilun jälkeen alakerrassa olikin iloinen yllätys, kun edellisenä iltana jo nukkumassa ollut Helmi oli pentua vastassa. Pieni ihminen oli Ellille kenties vielä mukavampi nähtävä kuin muut ihmiset (Sanna ja Janne ehdittiin tervehtiä jo edellisenä iltana, vaikka kyllä heidät vieläkin otettiin sydämellisesti vastaan). Helmin vierellä hypittiin ja pompittiin ja juostiin, mutta otettiin loppujen lopuksi melko hyvin huomioon tytön pienempi koko. Helmiä vähän jännitti koira, joka tuli haistelemaan, mutta kyllä Helmikin uskalsi silittää pientä, innokasta Elliä.
Nopean aamupalan (Elli ei vieläkään syönyt juuri mitään) jälkeen olikin vuoro siirtyä koskelle päiväksi. Tilasimme vielä ennen lähtöä saunan lämpimäksi. Automatka meni sujuvasti, ainoa ongelma tässä vaiheessa oli houkutella koira häkkiin.
Koskella olikin taas Ellille riemu ylimillään, kun sai TAAS tutustua uusiin aikuisiin ihmisiin ja vielä pieneen Janikaankin. Taas mentiin ympäri lattioita häntä villisti heiluen tervehtimään jokaista vuorollaan. Uudet ihmiset ovat kyllä edelleen ihan huippuja Ellin mielestä ja varsinkin nämä pienet niinkuin Janika, jotka tykkäävät leikkiä ja ovat paremmin oman kokoisia.
Ellin tutustuttua ihmisiin lähdettiin ulos katsomaan Fionaa. Fiona odotteli alhaalla liiterin vieressä ketjussa paljon rauhallisemmin kuin mitä Ronja oli ollut, joten Fionaa uskalsi lähestyä paremmin. Aluksi Elliä jännitti edelleen ja pienen matkan päästä hypähdettiin kauemmaksi. Fiona perääntyi aina vähitelleen ja odotteli istuviltaan tai makuultaan, jolloin lopulta Elli uskaltautui haistelemaan jättimäistä hirviötä ja huomasi sen olevan koiran. Sen jälkeen suurin mielenkiinto olikin luiden varastamisessa ja Fiona seurasi perässä pienen pennun touhuja niihin ihmeemmin puuttumatta.
Koskella pääsi harjoittelemaan paljon portaissa kulkemista. Aamulla oltiin Multialla kokeiltu ensimmäistä kertaa ikinä portaita, mutta koskella Elli paineli portaita ylös ja alas epäröimättä hirveää vauhtia (kerran vauhtia tuli liikaakiin ja Elli tuli mukkelismakkelis portaita alas).
Vieras paikka oli edelleen jännä, joten Elli söi aika huonosti, päivässä meni vaivoin minimimäärä. Samoin Elli unohti pyytää ulos pissille, joten lattialle sattui parit vahingot.
Lounaan jälkeen niin Elli kuin Heikki ja Katikin menivät päiväunille pariksi tunniksi. Uni maittoi kaikille kolmelle kevyesti nukutun yön jälkeen. Janikaa toisaalta jännitti sen verran paljon, että päiväunet jäivät väliin, joten Ellin herättyä vuorossa olikin välillä rajuakin leikkimistä. Onneksi Elli ei näyttänyt pelästyvän rajumpiakaan otteita.
Lopulta kaikki kolme (Heikki, Kati ja Elli) suuntasivat saunaa kohden. Hetken Elli ihmetteli saunan lattialla ja kävipä lopulta lauteillakin, mutta siellä alkoi läähätys hyvin nopeasti, 100 astetta on liian kuuma pienelle koiralle (ja löylyn heiton jälkeen 110 asteeseen lämmennyt sauna tuntui välillä turhan kuumalta Katille ja Heikillekin).
Lyhyiden löylyjen jälkeen suunnattiin suvannon rantaan. Heikki paineli kylmään veteen ja Kati ja Elli jäivät rannalle katselemaan. Ensin Elli kävi rannasta kastelemassa tassut ja katsomassa mihin se Heikki oikein oli mennyt. Elli seurasi laiturille katsomaan Heikkiä ja laittoi tassut Heikin rinnalle. Heikin mentyä kauemmaksi alkoi pieni katselemaan sopivaa hyppypaikkaa ja lyhyen empimisen jälkeen koira molskahti sukelluksiin ja ui itsensä pintaan ja lopulta rantaa kohden. Rannalle päästyään Elli vaikutti vähän huijatulta, vesi oli ollut kylmää. Lyhyen kuivauksen jälkeen Elli vietiin hoitoon mökkiin ja Heikki ja Kati jatkoivat saunomista.
Saunomisen jälkeen oltiin koskella vielä muutama tunti, joiden aikana leikittiin sisällä ja ulkona (erityisesti luvattomien asioiden pureskelua ja Fionalta luiden varastamista).
Lopulta pakattiin koira ja ihmiset takaisin autoon ja suunnattiin Multialle. Tällä kertaa, päivän valossa ja Fionaan tutustumisen jälkeen Elli uskaltautui Ronjankin luokse ja lyhyen haistelun jälkeen molemmat päätyivät siihen, että toinen on koira, eikä mitään mielenkiintoisempaa/pelottavampaa. Näin Elli oli yhdessä päivässä hankkinut kaksi mahtavan kokoista kaveria.