Monteverden pilvimetsän suojelualue


2012-12-05



Tiistaiaamu valkeni selkeänä, mutta tuulisena. Olimme varanneet edellisenä iltana opastetun kierroksen Monteverden pilvimetsän suojelualueella, lähtö oli seitsemältä, joten suuntasimme puoli seitsemän aikaan aamupalalle. Aamupala oli matkamme paras, paljon tuoreita hedelmiä ja hyvä paikallinen lautanen kananmunia, paistettua plantaania, tortillaa, juustoa ja riisi-papuseosta - hotellimme on ollut kaikinpuolin positiivinen yllätys, he ovat hoitaneet kaikki matkojen varaukset ja ovat todella ystävällisiä. Hotelli on pieni perheyritys, huoneita on yhteensä 8 kappaletta ja koko perhe osallistuu hotellin pitämiseen.

Oppaamme saapui aamupalan aikana. Jo ennenkuin ehdimme suunnatta suojelualuetta kohti hän löysi hotellin pihapuusta tukaanin.

Kaikilla luontoretkillä oppaat ovat olleet erittäin asiantuntevia, koulutukseltaan biologeja ja lisäksi aidosti kiinnostuneita ympäröivästä luonnosta, he osaavat kertoa kaikista näkemistämme eläin- ja kasvilajeista ja lisäksi tietävät, mistä mitäkin lajeja tulisi etsiä. Teimme suojelualueella usean tunnin kävelyn erittäin hyväkuntoisilla ja helposti kuljettavilla poluilla (erona Corcovadossa tehtyihin kävelyihin, joissa polut olivat hyvin luonnollisen kuntoisia, mutaisia, pieniä ja mutkittelevia). Emme nähneet tällä kertaa kovin monia nisäkäslajela, mutta sitäkin enemmän lintuja sekä jonkin verran hyönteisiä. Monteverde on yleisestikin tunnetumpi kasvistostaan, siinä missä Corcovado tunnetaan eläimistöstä, erityisesti suurista nisäkkäistä.
Näimme koppakuoriaisia, ampiaisia, lehtiä ja tikkuja…
Costa Rican kansalliskukka on orkidea, niitä kasvaa täällä yli sataa eri lajiketta - pääosa niistä on kuitenkin minimaalisen pieniä ja elävät sade- tai pilvimetsän pohjakerroksissa. Näimme myös muita värikkäitä kukkia.
Monteverdessä elävien puiden ikää on usein vaikea arvioida. Täällä on ympäri vuoden kosteaa ja lämmintä, jolloin kasvu saattaa jatkua samanvauhtisena ympäri vuoden, jolloin puihin ei muodostu ollenkaan vuosirenkaita, vanhimmat metsän puista ovat kuitenkin ainakin 500 vuotta vanhoja. Yksi kaadetuista puista näytti kuitenkin erityisen iloiselta ja merkit ovat syntyneet luonnollisesti…
Nisäkkäistä näimme reissulla punahäntäoravan ja agoutin. Vaikka agouti pysytteli lähellä pitkään, niin että ehdimme seuraamaan rauhassa sen syömistä, ei siitä saanut kovinkaan hyvää kuvaa, kun se pysytteli oksien keskellä.
Kävelimme vesiputoukselle - tällä polulla oli jo enemmän muitakin kulkijoita.
Vesiputoukselta palatessa näimme kauniin kolibriuroksen, joka viihdytti meitä pitkän aikaa.
Näimme paluumatkalla muitakin lintuja. Ensimmäinen lintu oli saalistamassa muurahaisia, niitä parveili maassa tuhansia ja tuhansia.
Lähdimme kiertämään vielä yhden polun, koska yksi oppaista oli nähnyt sen varrella ketsaalin aiemmin samana päivänä. Löysimme lopulta sekä naaraan (ei pitkiä pyrstösulkia) että uroksen.
Kävimme vielä kahvilla kahvilassa, jonka ulkopuolella oli ruokinta-automaatteja (sokerivettä) kolibreille ennenkuin suuntasimme takaisin keskustaan suojelualueelta.
Kolibrien lisäksi ruokintapaikalla oli kovin talitiaisen näköinen lintu


comments powered by Disqus