Päätimme viime viikolla alkaa harjoitella USAn matkaa varten.Ellin täytyy selvitä Katin vanhempien luona (tai kasvattajalla tms) kahden viikon ajan, kun omistajat rellestävät Floridassa, Bostonissa ja New Yorkissa.Päätimme siis alkaa harjoittelemaan sitä, että Elli on jossain muualla kuin omassa kodissa työpäivän ajan ja että Ellin nukkuu eri paikassa kuin omistajat.Niinpä torstain koirakoulun jälkeen suuntasimme Nihtimäkeen ja jätimme Ellin hoitoon. Ilmoitimme tulevamme hakemaan koiran lauantaiaamuna.Torstai-iltana kotona oli kummallista, kun tuttua kynsien rapinaa parkettia vasten ei kuulunutkaan ollenkaan. Illalla nukkumaan mennessäkin yritti pinnistellä kuuloaan, että missä se koira rapistelee, mutta ei, ei mitään. Saimme kuitenkin vaivoin nukuttua aamuun asti ilman koiraamme (heräsimme hieman ennen seitsemää, milloin Elli yleensä alkaa liikuskelemaan).Pohdimme aamulla, että pitäisikö kysellä onko kaikki mennyt hyvin, mutta ajattelimme, että olisimme kyllä kuulleet, jos olisi ollut ongelmia. Olin juuri päässyt töihin, kun Katilta tuli viesti, että Elli oli syönyt yöllä vanhempien seinää, mutta muuten oli mennyt hyvin. Syönyt seinää?!No, perjantain työpäivä oli sujunut ihan mallikkaasti, joten saimme vielä perjantai-illan vapaata (kävimme syömässä niin paljon blinejä kuin jaksoimme Lasipalatsissa).Lauantaiaamuna suuntasimme lyhyen siivouksen jälkeen hakemaan Elliä. Ja totta tosiaan, Katin vanhempien betoniseinästä löytyi pienen koiran hampaan jälkiä yhden kulman verran. Elli oli kuulemma hermostunut molempina päivinä aamuyöstä ja suunnannut jyrsimään seinää Katin vanhempien makuuhuoneen ulkopuolelta.Mitäköhän niin hyvää Elli betoniseinästä sai? Ainakin vatsa oli seuraavan päivän hieman sekaisin tälläisestä ruokavaliosta.– Heikki