Opettelimme viime viikonloppuna Askaisissa uimaan. Siis Elli opetteli ja kaikki muut avustivat parhaansa mukaan.Heittelimme viime kesänä hankittua kelluvaa lelua veteen, hiljalleen syvemmälle ja syvemmälle. Siihen asti, että mahakarvat kastuivat kaikki oli ihan ok, vähän joutui hidastamaan veteen astuessa, mutta sinne päästyä pystyi jatkamaan matkaa lelulle.Mahakarvojen kastuminen olikin paha homma. Siinä vaiheessa piti pysähtyä ja pohtia uudestaan, millä tavalla lelun luo pääsisi kastelematta lisää karvoja. Muutaman toiston jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua ja lelun luo päästiin nopeammin.Lopulta uskalsimme heittää lelua niin pitkälle, että Elli joutui oikeasti uimaan lelun hakeakseen, siihen mennessä hommasta olikin ehtinyt tulla Ellin mielestä tosi kivaa! Vihdoin ihmiset jaksoivat leikkiä Ellin kanssa melko jatkuvasti. Lopulta lelua voitiin uida jo melkein laiturin kärjen tasalta asti. Ihmiset vain alkoivat jarruttaa Ellin menoa. Pienen koiran tuodessa lelua innoissaan, mutta samalla täristessä ylt’ympäriinsä, Heikki ja Kati päättivät lopulta lopettaa leikin ja hakea pyyhkeen, jolla Ellin sai kuivatuksi. Tähän mennessä myös lelu oli jo saatu hajalle, joten taas saatiin uusi investointikohde.Tänään Heikillä oli lopulta sopiva aika ja suunnitelmana lähteä kokeilemaan Ellin uutta kelluvaa lelua. Siispä pakattiin taskut nameilla ja kakkipusseilla ja suunnattiin lenkille. Viiden minuutin kävelyn jälkeen oli aika muistaa, että lelu oli jäänyt kotiin, joten uimareissu jouduttiin tällä kertaa unohtamaan. No, lopulta ihan hyväkin, koska meri oli todella alhaalla, esim. Larun edustalla olevaan saareen pystyi nyt kävelemään kuivin jaloin (pitää yrittää käydä huomenna ottamassa kuva aiheesta).Onneksi lenkki oli lopulta kuitenkin hyvä, tapahtumia riitti ja Elli pääsi jopa juoksemaan itseään vähän väsyksiin.Pelottavammista aiheista alkumatkasta näimme potkulautoja, jotka Elli onnistui hienosti ohittamaan seuraamalla nameista täyttä kättä - positiivista, pelosta voidaan päästä eroon. Aivan loppulenkistä näimme vielä skeittilautojakin, niitä piti vähän haukkuakin, mutta lopulta nameja syömällä päästiin melko positiivisesti poistumaan paikalta.Koiria tapasimme matkalla lukuisia. Erikseen mainittavia olivat särkiniementien puolella rannalla tapaamamme reilun vuoden ikäinen labradorinnoutaja, joka oli erittäin vilkas ja leikkisä. Lopulta molemmat juoksivat vuorotellen toisiaan karkuun ringissä, kun olimme päästäneet molemmat vapaiksi.Rannassa kävimme kanssa kokeilemassa muutaman laiturin. Huomasimme nimittäin viikonloppuna, että Elli oli ehtinyt vuoden aikana unohtaa, että laitureilla käveleminen on kivaa ja täytyy nyt vahvistaa sitä, että Askaisissakin voidaan juosta täysillä laituria edestakaisin.Hieman pidemmällä rannalla tapasimme pikkupojan isänsä kanssa ja Elli pääsi näyttämään kuinka hurmaava lasten kaveri onkaan. Tosin välillä pitää olla hieman varovainen sen suhteen, jos tuollainen pieni ihminen tekeekin jotain yllättävää.Aivan lenkin lopuksi näimme vielä Oskarin ja kävelimme loppumatkan sisälle yhdessä. Oskar on edelleen kyllä kaikista hurmaavin nuori herrasmies, osaapa jopa alistua isommalle ja vanhemmalle Ellille. Ellikin tykkää aivan hirveästi Oskarin kanssa peuhaamisesta, nämä kaksi pitäisi jossain vaiheessa saada yhdessä koirapuistoon leikkimään.– Heikki (yritän saada illan aikana vielä paljon kuvia nettiin)