Eilen saavuimme takaisin Helsinkiin matkalta vuonojen, tunturien ja porojen sekaan. Yritän kirjoittaa espanjanporokoira Ellin seikkailuista enemmän toiste.Illalla ohjelmassa oli nimittäin jo Raimon ja Sannan järjestämä pentuetapaaminen, jossa aiheena terveystarkastukset (kilpirauhasvasta-ainetesti ja lonkkakuvat). Koiria oli porrastettu eri aikoihin ja Ellin aika oli viimeisessä ryhmässä viideltä. Saavuimme paikalle hieman ennen viittä ja paikalla olikin iloinen lauma muita vesikoiria meidän ja edellisistä ryhmistä.Elli ei ole niin kotonaan isoissa koiralaumoissa vaan tykkää tutustua toisiin koiriin yksi kerrallaan, niinpä aluksi teemana olikin - “olen pieni ja mitätön Elli, eihän kukaan kiusaa minua”. Hetkellisesti Elli onnistui saamaan vähän itsetuntoa ryhmässä toimimiseen, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että ihmisseura on kyllä paljon kivempaa kuin nämä toiset koirat.Hetken odottelun jälkeen (Vida oli saapunut paikalle ennen Elliä ja “pääsi” ensiksi rauhoitettavaksi ja kuviin) oli Ellin vuoro siirtyä rauhoitettavaksi röntgeniä varten. Eläinlääkärin pöydälle pääseminen oli niin kivaa, että häntä heilui, kun Raimo oli hoitamassa. Ensin otettiin verinäyte kilpirauhastestiä varten, jonka jälkeen Ellille annettiin ensimmäinen rauhoittava lääke. Elli tuntui vaipuvan makaamaan hyvin nopeasti lääkkeen vaikutuksesta, jonka jälkeen makoiltiin rauhallisena omistajien rapsuteltavana (ja nypimme hieman roskia turkista, kun Elli kerrankin makasi rauhassa).Jonkin ajan päästä Raimo tuli antamaan toisen rauhoittavan ja kantoi Ellin raatona röntgen pöydälle. Nähtävästi emme kuitenkaan nähneet koko totuutta, sillä onnistuneet kuvat saatiin aikaiseksi vasta toista tuntia ja muutamaa rauhoittavaa pistosta myöhemmin. Siihen asti Elli oli aina pyrkinyt nousemaan päästyään pöydälle. No, kuvat kuitenkin lopulta saatiin ja Raimo esitteli ne, lonkat ja kyynärät ainakin näyttivät ihan hyvältä, varsinaiset tulokset saamme muutaman viikon kuluttua (kuten kilpirauhastestistäkin). Nähtävästi Ellin pennusta asti harjoittamat hypyt ja loikat eivät ole aiheuttaneet näkyvää vahinkoa.Lopulta Elli alkoi virkoamaan rauhoituksesta ja alkoi suhtautumaan jälleen yhtä iloisesti kaikkia ihmisiä kohtaan. Pakkasimme koiran autoon ja ajelimme Keravalta Helsinkiin. Koko matkan pieni koira sinnitteli istuviltaan, vaikuttaen välttävän sitä, että nukahtaisi uudestaan yhtä sikeästi. Meillä oli koko illan rauhallinen pieni koira.Nyt aamulla Elli onkin sitten varsinaisesti havainnut, että eläinlääkärissähän ajeltiin karvoja mahan alta ja pepusta, pieni koira liikkuu vaikean näköisesti, ihan kuin olisi nolona siitä, että osa karvoista puuttuu…Eläinlääkärillä käynnin tulokset:Paino: 11,8kgKorkeus (vertailimme toisiin koiriin, joiden korkeus tiedettiin): noin 40cm (selvästi medi-kokoinen)Lonkat/kyynärät: Näyttivät hyvältäKilpirauhastesti: Tulokset tulevat postissa myöhemmin– Heikkips. Eilen paikalla oli tosiaan myös Ellin isä, Lino. Lino vaikutti melkoiselta herrasmieheltä (oli mahdollisesti jo niin väsynyt siinä vaiheessa, kun pääsimme paikalle) ja oli todella paljon samannäköinen kuin Ellin sisko Vida.