Tänään oli vihdoin Ellin pentunäyttelypäivä, pääsisimme kaikki kolme käymään koiranäyttelyssä ensimmäistä kertaa.Aamun valjetessa selvisi, että tietenkin lähes täysin lumettomana talvena, näyttelyaamuksi oli maahan satanut “reilu” lumikerros, jota saisi yrittää karistella Ellin tassuista pois. Enne näyttelyyn lähtöä pitäisi myös kaivaa auto lumen alta.Näyttelyyn oli valmistauduttu huolella, lauantai-iltana kävimme vielä suihkussa Ellin kanssa, jotta karva saatiin hyvään kuntoon näyttelyä varten. Elli oli saanut toki myös manikyyrin ennen näyttelyä.Olimme Kaapelitehtaalla hyvissä ajoin ennen näyttelyn alkua ja odottelimme hetken ovien aukeamista. Elli olisi kovin mielellään leikkinyt kaikkien ympärille olevien koirien kanssa, eikä ymmärtänyt ollenkaan, kun kaikkien luokse ei päässyt sohjoisilla tasuillaan hyppimään.Lopulta pääsimme sisään ja löysimme sopivan nurkkauksen häkille ja tavaroillemme. Elli rauhoittua häkkiin aina todella hienosti, muiden koirien haukkuminen ja ohi kulkeminen ei näyttänyt häiritsevän pientä tyttöä laisinkaan.Kati ja Elli kävivät harjoittelemassa näyttelykehässä harjoittelemassa juoksemista ja paikallaan seisomista. Toisinaan se onnistuikin hyvin, mutta pääosin Elli olisi ollut kovin vauhdilla mennyt leikkimään muiden koirien kanssa.Ennen Ellin ryhmää oli vuorossa 7-9kk espanjanvesikoiraurosten neljän koiran ryhmä. Olimmekin jo ulkona törmänneet Estornudoon, jonka vanhemmat ovat molemmat samalta kasvattajalta kuin Ellikin. Estornudo tuli ryhmässään neljänneksi.Seuraavaksi oli vuorossa 7-9kk espanjanvesikoiranartut, 10 koiran ryhmä. 5-7kk vanhoja espanjanvesikoirapentuja ei näyttelyssä ollut ollenkaan. Ellin mielestä 10 toisen koiran kanssa samassa kehässä oleminen oli kyllä niin kivaa, ettei siellä sopinut hetkeksikään rauhoittua. Katilla näytti olevan kädet täynnä töitä saadakseen Elli pysymään poissa muiden koirien luota. Näin ollen paikallaan seisominen ja hienosti juokseminen eivät välttämättä menneet niin hienostuneesti kuin toisilla pennuilla. Mutta araksi kukaan ei olisi voinut Elliä kuvitella, koska jokaista koiraa ja ihmistä, joka kulki läheltä olisi pitänyt päästä suukottamaan (tuomari mukaanlukien) :)Elli oli arvosteltavana neljäntenä ryhmästään, olisi voinut olla helpompi olla arvosteltavana vasta myöhäisemmässä vaiheessa, koska nyt pienoinen oli vielä niin energinen, että tuomarin lähestyessä oli lähes pakko yrittää hypätä vastaan tervehtimään. Oman arvostelun jälkeen loppujen kuuden arvostelua odoteltaessa Ellikin jaksoi välillä rauhoittua ja seisoi oikein hienon näköisesti paikallaan.Lopulta päästiin tuloksiin asti ja Elli ei ollut parhaan neljän joukossa. Saimme kuitenkin palkinnoksi vähän koirannameja sekä koiranruokaa. Ja mikä tärkeintä, kyllä Ellillä vaikutti olevan ihan kivaa näyttelyssä, vielä kun olisi ehtinyt ja saanut käydä antamassa pusun kaikille niille uusille ihmisille ja koirille!